Rajattomat-ryhmä

Rajattomat on ryhmä ihmisiä, joita yhdistää alkoholiriippuvuus. Ryhmän sähköpostilistalle voi liittyä kuka tahansa, jolla on halu lopettaa juominen. Voit myös olla jo raitistunut ja saada ryhmästä tukea raittiuteesi.

Rajattomia olemme monellakin eri tavalla. Yhteistä meille on, että meidän on ollut joskus vaikea tunnistaa rajoja alkoholinkäytössämme. Toimintaamme eivät myöskään rajoita maantieteelliset, ideologiset tai uskonnolliset rajat.

Rajattomat on 12 askeleen hoito-ohjelmaan (AA) nojaava vertaistukiryhmä. Kaikenlaiset muutkin näkemykset ovat tervetulleita ryhmässä. Uskomme, että kaikki keinot yrittää lopettaa juominen ovat hyviä ja kannatettavia.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Juova alkoholisti on häiriötilassa




Onkin aikaa vierähtänyt siitä, kun olen tänne viimeksi kirjoittanut. Elämä kulkee eteenpäin päivä kerrallaan.

Raitistumisenkin voi nähdä negatiivisena asiana (ensialkuun) ja sitä se ei todellakaan ole. Näkee vain rajoitteet ja "menetykset" (kuvitellutkin), eikä yhtään iloista asiaa, joita kuitenkin on todellisuudessa paljon enemmän kuin negatiivisia. Rajoitteita on vain yksi - en juo missään tilanteessa alkoholia. Positiivisia juttuja on rajattomasti.

Kun ihminen jo on, tai epäilee vahvasti, että hän  saattaa olla alkoholisti, mikä olisi normaali tapa reagoida siihen? Normaalia toimintaa olisi se, että hän välttäisi tätä hyvinkin vaarallista ainetta huolellisesti. Olisi hyvin tarkka siitä, ettei sitä vain elimistöön joudu. Alkoholisti ei kuitenkaan toimi näin johdonmukaisesti, koska pakonomaisuus ohjaa hänen toimintaansa. 

Epäilyvaihe, olenko alkoholisti, on vaikeampi kuin jo varma asia. Varmuuskin pyrkii alkuun välillä haalistumaan, ja taudinkuvaan kuuluu se, ettei se "viinapiru" helpolla luovuta.

Niinhän me teemme kaikkien muidenkin vaarallisten aineiden kohdalla: vältämme niitä. Miksi sitten sitä jo vaikutuksiltaan huonoksi todettua ainetta pitää vielä edelleen käyttää? Ainoa selitys taitaa olla riippuvuus. Riskeistä (jopa hengenmeno) ja huonoista aikaisemmista kokemuksista huolimatta on vain pakko juoda, ja juuri sitä sanotaan alkoholismiksi. Omituisinta siinä on se, että jos on ns. tuurijuoppo, niin alkoholi on ihan varmasti poistunut elimistöstä juomiskertojen välillä. Riippuvuuden on siis pakko olla henkisellä puolella.

Kuinka siitä siis päästäisiin eroon? Kirves tai kirurgin veitsi eivät siihen pysty. Siis on pakko kokeilla jotain henkisiä keinoja. Terapiaa, psykologia, psykiatria tai vaikkapa AA:n hengellistä (ei uskonnollista) ohjelmaa.

Joskus auttaa se, että "hurahtaa uskoon", mutta sekään ei välttämättä ole alkoholismin nujertamiseksi riittävä keino. AA:n hengelliseen ohjelmaan tutustumalla on monet uskovaisetkin löytäneet kestävän raittiuden. Silloin nämä keinot tukevat toisiaan, ja lopputulos on hyvä. Raitistunut ihminen.

Vaikuttaisi siltä, että usko johonkin itseä korkeampaan voimaan (mihin tahansa), vaikka heikkokin, auttaa löytämään voiman raitistumiseen. Siis usko johonkin, mistä uskoo olevan mahdollista saada apua. Vähimmäisvaatimus lienee, että toivoo saavansa apua. Usko omaan toipumiseen ja vertaistuki (AA-ohjelmaan perustuva) on yhdessä ratkaisu, mikä monen kohdalla toimii. Jompikumpi yksinään on kuin jalkapuoli -  meno ilman apuvälineitä ei oikein onnistu.

Alkoholismi siis aiheuttaa vakavan häiriötilan ihmisen psyykkiseen vointiin. Häiriötilaan joutunut henkilö on sairastunut riippuvuuteen, mikä pakottaa hänet juomaan itselleen tuhoisaa ainetta vastoin jopa omaa tahtoa ja kaikkia järkisyitä. Siitä irti pääsy ei ole helppoa, mutta määrätietoisella toiminnalla se kyllä onnistuu. Oma halu on ratkaisun avain, keinot on kyllä löydettävissä.

Häiriötila uusii helposti. Ongelma voi jäädä kytemään ja aktivoitua herkästi uudelleen pienenkin alkoholimäärän seurauksena. Siksi täydellinen kieltäytyminen alkoholista on ainoa keino, millä tilanne pysyväisluonteisesti korjaantuu. Tämä on niin vaikea asia ymmärtää, ettei siihen yli 90% alkoholismiin sairastuneista ihmisistä koskaan pysty. "Opiskeluaika" voi olla niin pitkä, että oppilas kuolee retkahteluihinsa ennenkuin asia on opittu. Alkoholisti on tittelinä maailman kallein ja luultavasti työläin hankittava.

Retkahtaminen ei ole siinä mielessä itseaiheutettua, että se on häiriötilan oire. Ihminen toimii järjen vastaisesti. Syyllistyminen on turhaa, ja joskus tuhoisaakin, sekin on vain oire, ja sen voi kylmästi jättää vähälle huomiolle. Tapahtui mikä tapahtui, retkahduksen jälkeen on hyvä vain ottaa uusi suunta. Viinapiru on oikein etevä veitikka värkkäämään näitä häiriötiloja, ja se muokkaa ihmisen ajattelua koko ajan siihen suuntaan, etten minä nyt niin alkoholisti ole, ettenkö voisi vähän ottaa.
Joskus näitä nousuja ja laskuja onkin takana hyvinkin pitkä jono, mutta jos ei henki irtoa, niin joskushan se tulee sekin päivä, että ne kokemukset sitten todellakin riittävät, ja on tullut aika tehdä ratkaisu, joka myös pitää. Takaisin paluu johtaisi vain entistä pahempaan tilanteeseen hitaammin tai nopeammin. Sen vastakohta on edetä raitistumisen polulla, mikä sekään ei tapahdu päivässä eikä kuukaudessa. Aikaa siihenkin tarvitaan, usein hyvinkin paljon.

Minulla ne laaksot ja kukkulat riittivät vasta sitten, kun olin täysin varma siitä, että olen alkoholisti. Sen jälkeen ei ole tarvinnut jossitella, eikä pohtia sitä, voisiko sitä nyt kuitenkin vähän ottaa. Elämästä jäi yksi suuri rasite pois. Ei enää tarvinnut miettiä eikä suunnitella ottamista, ei vahtia itseään, eikä pelätä mitään tilanteita. Näkökulma muuttui pohdinnaksi, miten selvitään juomatta kaikista  eteen tulevista jutuista. Kun sen oppi, voikin alkoholiongelmaton raitis elämä alkaa.
Mitä aikaisemmin ihminen pystyy tekemään ratkaisun myöntää olevansa alkoholisti ja ryhtyä tekemään AA-ohjelmaa, sitä vähemmällä ja helpommalla hän pääsee.

Turha pelko pois, menetyksiä ei tule, mutta annettavaa raittiudella on paljon. Koko loppuelämä on pitempi ja sen laatu parempi. Kaikki on mahdollista.

Upeaa kesänjatkoa Kaikille!!! 

HW

Ei kommentteja: