Rajattomat-ryhmä

Rajattomat on ryhmä ihmisiä, joita yhdistää alkoholiriippuvuus. Ryhmän sähköpostilistalle voi liittyä kuka tahansa, jolla on halu lopettaa juominen. Voit myös olla jo raitistunut ja saada ryhmästä tukea raittiuteesi.

Rajattomia olemme monellakin eri tavalla. Yhteistä meille on, että meidän on ollut joskus vaikea tunnistaa rajoja alkoholinkäytössämme. Toimintaamme eivät myöskään rajoita maantieteelliset, ideologiset tai uskonnolliset rajat.

Rajattomat on 12 askeleen hoito-ohjelmaan (AA) nojaava vertaistukiryhmä. Kaikenlaiset muutkin näkemykset ovat tervetulleita ryhmässä. Uskomme, että kaikki keinot yrittää lopettaa juominen ovat hyviä ja kannatettavia.

tiistai 13. joulukuuta 2016

Anna itsellesi raitis joulu

Netissä ja somessa pyörii joulun alla erilaisia "raitis joulu" -kampanjoita. Raitista joulua toivotetaan Suomessa ihan aiheesta. Lapset ovat tietenkin sellaisen vanhemmiltaan ansainneet. Kukaan lapsi ei kaipaa vanhempien alkoholinkäyttöä, ei varsinkaan jouluna, jolloin on erityinen lasten juhla.

Minulla särähtää korvaan kuitenkin ajatus raittiista joulusta vain lasten takia. Jos lapsia ei olisi, voisiko sitten olla kuin Ellun kana? Olisiko se hyväksi minulle itselleni?

Olen ollut raittiina vajaat kaksi vuotta. Olen viettänyt joulut, uudetvuodet, juhannukset ja vaput kaikki vesiselvänä. En koe menettäneeni mitään. Tai kyllä, olen menettänyt kammottavat pahoinvoinnit, joita alkoholi minulle aiheuttaisi. Tilalle olen saanut toimintakyvyn vuoden jokaiseksi päiväksi.

Suunnittelen olevani tämänkin joulun raittiina. Jos jouluna joisin, se olisi minulle ja läheisilleni aikamoinen pettymys. Alkoholista luopumisen jälkeen ajatus sen uudelleen käyttöönotosta jouluna tuntuisi romahdukselta, eikä siinä ole mitään hauskaa. Olen onnistunut pääsemään tilanteeseen, jossa alkoholin merkitys itselleni on yhtä kuin nolla. Sitä ei tarvita tuomaan joulutunnelmaa, ei iloa, ei rentoutusta. Jos käyttäisin sitä, se pikemminkin vääristäisi joulutunnelman. Katselisin joulua liian voimakkaiden lasien läpi, viettäisin jouluni kuplassa. Kärsisin joulun pyhinä pahoista oloista, vaikka en paljoa olisikaan juonut. On turha väittää, että pienet määrät alkoholia eivät vaikuta mitään. Kyllä ne vaikuttavat. Kolmesta viinilasillisesta tulee krapula.

Toivotan raitista Joulua ja sen odotusta kaikille ihmisille. Sinun itsesi takia.

Heli-Ilona 

tiistai 27. syyskuuta 2016

Mitä alkoholismi minulle merkitsee?


Kyseessä sairaus, joka tuhoaa ajan oloon ihmisen täysin, niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Siinä sivussa se tärvelee kaikki sosiaaliset ihmissuhteet, ja yleensä myös taloudellnen tilanne ajautuu katastrofiin. Yleensä pitkään alkoholismia sairastanut yksilö ajautuu myös yksinäisyyteen ongelmineen, eikä hän löydä mistään apua.

Kun ihminen oppii ymmärtämään, että kysymyksessä on sairaus, hän ymmärtää myös, että sitä pitää hoitaa. Silloin oppii ymmärtämään, ettei omalla tahdonvoimallaan voi säädellä juomistaan toistuvista yrityksistä juolimatta, vaan sairaus aiheuttaa voimakasta riippuvuutta alkoholista ja pakonomaista juomista.

Käytettävissä on monia erilaisia hoitomuotoja ja menetelmiä. Kokeiltu on monia, pakkohoidosta vertaistukeen, mutta täysin tehokasta hoitomenetelmää ei ole löytynyt. Parhaimpia hoitotuloksia on syntynyt yhdistelmähoidolla, missä vertaistuki näyttelee merkittävää osaa. Pelkästään vertaistukikin on tuottanut suuren määrän onnistumisia.

Alkoholismi ei ole ihmisessä syntymälahjana, vaan se syntyy erilaisten tekijöiden yhteissummana, mutta sen syntymiseen tarvitaan alkoholia, ja sitä pitää juoda kunkin yksilön tarvitsema määrä, että riippuvuus syntyy.

Kun oppii ymmärtämään, että alkoholiriippuvuus on sairaus, eikä olennainen osa ihmisen persoonaa, on se helpompi ymmärtää. Myös, että sitä voidaan hoitaa. "Tuperkkelikaan" ei ole ollut ihmisessä aina, vaan se on tullut seurauksena jostakin, ja kun se hoidetaan pois se lakkaa vaivaamasta. Yksilö on terve.

Alkoholiriippuvuus on syntymisensä jälkeen krooninen sairaus, jota pitää hoitaa niin kauan kuin yksilö elää. Kun sen on saanut hallintaan, se ei vaivaa yhtään mitenkään. Ainoa "rajoite" on se, ettei voi käyttää alkoholia ollenkaan, eikä missään tilanteessa, eli ihminen on vain palannut alkuperäiseen luonnonmukaiseen olotilaansa, johon alkoholi ei kuulu.

HW

maanantai 1. elokuuta 2016

Unettomuus on yksi alkoholismin oire

Yksi tyypillisimpiä alkoholismin oireita on sen alkuaikoina, että kun ei yöllä saa unta, pohtii omaa alkoholin käyttöään. Usein siihen liittyy ihmetys, miksi toimin näin, eihän tämä enää ole järkevää? Miksi toistuvasti juon liikaa ja yön pimeinä tunteina kadun juomistani? Mikä on vikana, koska ei oikein nukuta ja olo on hiukan ahdistunut?

On tietysti mahdollisuus mennä lääkäriin ja yrittää saada apua ongelmaan lääkkeistä. Jos kuitenkin on kyse alkoholiriippuvuudesta, ei se parane rauhoittavilla eikä unilääkkeillä. Ne yleensä pahentavat tilannetta, koska alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäyttö on vaarallista. Ongelma johtuu alkoholismista. Siihen ei ole vielä keksitty parantavaa lääkettä.

Kun ihmisen kehossa tapahtuu muutos, joka tekee hänestä alkoholistin, muutos on pysyvä. Sen parantaminen ennalleen on yhtä mahdotonta kuin  muuttaa suolakurkku jälleen tuorekurkuksi. Toistaiseksi se ei ole onnistunut. Sanonta "kerran alkoholisti, aina alkoholisti" pitää paikkansa. Aiheesta kiistellään, sillä oletetaan, että alkoholismista voi parantua vähentämällä juomista tai olemalla jonkin aikaa raittiina. Raittius tai kohtuukäyttö voi kestää tai pysyä maltillisena aikansa, mutta alkoholistin aivot askartelevat juomisen parissa siitä huolimatta. Alkoholiriippuvainen miettii kuivina kausinaankin, milloin voisi taas juoda. Osittain tämä tapahtuu tiedostamatta. Siksi vain täysraittiuden avulla alkoholismi saadaan oireettomaksi. Raittiuden avulla juomisen pakosta voi päästä eroon.

Jos öinen unettomana lakanoissa pyöriskely pahenee, on ehkä kyseessä alkoholismi. Siihen kannattaa hakea apua, ennenkuin niihin lakanoihin hirttäytyy.

Mahdottoman mahtavaa loppukesää, ja kohta alkavaa syksyä räntäsateineen.....
HW

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Säännöllinen kohtuukäyttökin voi olla riippuvuutta


Alkoholinkäyttö on ollut mediassa esillä viime aikoina useasti. HSTV:ssä Anja Snellman haastattelee päihdelääkäriä, jonka mukaan alkoholia paljon käyttäviä ihmisiä on maassamme noin puoli miljoonaa. Heihin mahtuu tavallisia työssäkäyviä ihmisiä. Kaikki eivät ole rappiolla.

Ohjelmassa pohditaan humalassa olemisen ihannointia, kännisekoilujen tuomista esiin sankaritarinoina. Muualla Euroopassa tällaista ihannointia ei ole, vaan humalassa oleminen on noloa.

Saattaa olla, että kulttuuri on muuttumassa muun muassa ihmisten lisääntyneen matkustelun myötä. Vodkaturismi ei ole enää nosteessa. Suomalaiset itsekin häpeävät kaljakärryjä rahtaavaa porukkaa.

Onko alkoholinkäyttömme sivistynyt, mutta siirtynyt enemmän kotien seinien sisälle siistiksi viinin lipittelyksi? Vaikka näennäisesti hallitsisikin juomisensa ja hoitaisi työnsä, olisiko monien silti syytä katsoa peiliin? Kysyä itseltään, tarvitsenko alkoholia, ja mihin sitä tarvitsen. HS:n juttu on herättelevä ja päihdelääkäri laukoo totuuksia, joita kaikki eivät halua kuulla.

Jutun ja haastattelun löydät täältä: 

http://www.hs.fi/elama/a1459308395901

Heli-Ilona

maanantai 29. helmikuuta 2016

Raitistua voi jo ennen kuin joutuu vaikeuksiin

Alkoholiongelmat tulevat esiin yleensä ennen pitkää tavalla tai toisella. Ne saattavat näkyä töistä poissaoloina, itsensä loukkaamisina, rattijuopumuksina tai taloudellisina vaikeuksina. Tässä vaiheessa ympäristö alkaa havaitsemaan ongelman ja pyrkii puuttumaan siihen.

Mainituissa tilanteissa alkoholiriippuvuus on kuitenkin jo edennyt pitkälle. Alkoholisti ei siten enää pysty hallitsemaan juomisensa seurauksia. Riippuvuuden alkuvaiheessa juova ihminen pystyy todistelemaan itselleen ja ympäristölle hyvinkin pitkään, että ongelmaa ei ole. Tämän tiedän ihan omasta kokemuksestani. Jopa puolisoni kuvitteli, että ongelmaa ei ole aina silloin, kun mitään merkkejä siitä ei ollut näkyvissä. En varsinaisesti salannut juomisen määriä häneltä, mutta vasta juomisen loppumisen jälkeen hän huomasi, kuinka paljon kauppaan vietävät tyhjät tölkit ja pullot vähenivät. Vai salasinko sittenkin, petinkö itseäni tiedostamatta? Onnistuinko kittaamaan tölkin pari niin, että se ei tapahtunut varsinaisesti häneltä salaa, muttei hänen nähtensäkään? Kun jääkaapissa oli aina puolikas viinipullo, niin eihän hän tiennyt, milloin edellinen oli tyhjentynyt ja milloin uusi avattu.

En missään vaiheessa joutunut alussa mainittuihin ongelmiin. Töissä ei koskaan huomattu, että joisin liikaa. Me olemme kaikki sokeita lähimmäistemme alkoholinkäyttöä kohtaan. Kuten minäkin, alkoholiriippuvainen on lahjakas peittämään jäljet ja selittämään jopa itselleenkin, ettei viininnautiskelu ole ongelma. Olisi kuitenkin paljon helpompaa katsoa jo siinä vaiheessa peiliin, kun kulutus on säännöllistä. Mihin tarvitsen alkoholia, ja pärjäänkö ollenkaan ilman sitä? Jos pidän taukoa juomisessa, odotanko kuitenkin hetkeä, jolloin pääsen juomaan?

Raitistuttuani typerin kuulemani selitys juomisen jatkamiselle on ollut, että "joku toinen on paljon pahempi alkoholisti kuin minä". Tämän harhan turvin itsekin yrittelin "kohtuukäyttöä" monet vuodet. Mitä aikaisemmassa vaiheessa ihminen herää haluamaan muutosta elämäänsä, sitä helpompi se on tehdä. Miksi pitäisi odottaa ojanpohjalle joutumista? Nouseminen sieltä on työläämpää kuin toipuminen siinä vaiheessa, kun elämän tukirakenteet ovat vielä tallella.

Heli-Ilona

lauantai 6. helmikuuta 2016

Mikä on liikaa?

Kun ihminen on alkanut miettiä omaa alkoholin käyttöään, siinä on jo silloin jokin ongelma. Voisi sanoa, että oman juomisen pohdinnan alettua jokainen annos alkoholia sen jälkeen on liikaa. On kyse alkoholiriippuvuudesta. 

Alkoholiriippuvuuteen on vain yksi hyvin toimiva hoitokeino, absolutismi. Kaikki muut "keinot" tai selitykset ovat asiaa pitkittävää temppuilua. Jos riippuvuus on olemassa, juomisen jatkaminen vain pitää sitä yllä.

Vanha sananlasku pätee: kun antaa pahalle pikkusormen, se vie koko käden. Tosin alkoholismi ei vain rajoitu käteen, vaan tuhoaa koko vartalon. Harva sairaus pystyy tuhoamaan ihmisen yhtä perusteellisesti kuin alkoholismi pitkälle edenneenä. Se tuhoaa fyysisen ja henkisen terveyden, kuten kaiken muunkin. Ihmissuhteet mukaan lukien. Sen lisäksi alkoholismin tuhovaikutukset ulottuvat myös ympäristöön. Yksi alkoholisti sairastuttaa ympäristössään useita ihmisiä.

Tuhoon vievältä tieltä kannattaa kääntyä takaisin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mitään ei voi menettää, voitettavaa on paljon - koko elämä.
HW

tiistai 12. tammikuuta 2016

Mikä on riittävästi?


Milloin ihminen on juonut riittävästi? Todennäköisesti jo silloin, kun hän ensimmäisen kerran pysähtyy pohtimaan alkoholinkäyttöään. Voisi olettaa, että silloin on ylitetty raja terveen ja sairaalloisen juomisen välillä. 

Ratkaisu voisi olla asian ymmärtäminen: minun on tehtävä perustavanlaatuinen koko elämään vaikuttava muutos. Olen alkoholiriippuvainen, ja lisää juominen ei enää auta tilannetta vaan pahentaa sitä.

Jos alkoholiriippuvuus ei vielä ole voimakkaasti ilmenevä ihmisen alkaessa pohtimaan sitä, se on kehittymässä sellaiseksi. Jokainen uusi juomakerta pahentaa tilannetta. Riippuvuus pahenee ja muuttuu lopulta hallitsemattomaksi. Ennen pitkää koko elämä pyörii alkoholin ympärillä, siitä on tullut elämän keskipiste. Monet ihmiset ymmärtävät muutoksen tarpeen vasta tässä vaiheessa. 

Mitä aikaisemmin ihminen pystyy tajuamaan tosiasiat, sitä helpompi on muuttaa elämän suuntaa. On syytä lopettaa tuhoisa kehitys ja aloittaa uusi elämäntapa: Minulle ei alkoholi sovi, lopetan sen käytön kokonaan.

Se on koko elämän paras oivallus. 

HW