Rajattomat-ryhmä

Rajattomat on ryhmä ihmisiä, joita yhdistää alkoholiriippuvuus. Ryhmän sähköpostilistalle voi liittyä kuka tahansa, jolla on halu lopettaa juominen. Voit myös olla jo raitistunut ja saada ryhmästä tukea raittiuteesi.

Rajattomia olemme monellakin eri tavalla. Yhteistä meille on, että meidän on ollut joskus vaikea tunnistaa rajoja alkoholinkäytössämme. Toimintaamme eivät myöskään rajoita maantieteelliset, ideologiset tai uskonnolliset rajat.

Rajattomat on 12 askeleen hoito-ohjelmaan (AA) nojaava vertaistukiryhmä. Kaikenlaiset muutkin näkemykset ovat tervetulleita ryhmässä. Uskomme, että kaikki keinot yrittää lopettaa juominen ovat hyviä ja kannatettavia.

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Uusia toimintamuotoja Rajattomissa

Kivaa raitista kesää kaikille! Myös luonnosta nauttii paremmin kun aistit ovat selkeät. 

Rajattomat-ryhmään on kehitelty uusia toimintamuotoja. Käynnistimme toimintamme vuonna 2015 sähköpostilistana, johon jokainen ryhmän jäsen voi lähettää viestejä. Sähköposti toimii edelleenkin perustiedotuskanavana. 

Nyt aktiivisten jäsenten lisääntyessä olemme perustaneet myös Whatsapp-ryhmät: naisten ryhmä ”Rajattomat naiset” ja kaikkien Rajattomien yhteinen Whatsapp-ryhmä. 

Tapaamisia olemme järjestäneet pari kertaa Helsingissä, ja seuraava tapaaminen halukkaille on elokuussa keskustakirjasto Oodissa Helsingissä. 

Käynnistelemme myös skype-ryhmätapaamisia tulevan syksyn aikana. Jäsenet voivat valita, mihin näistä toimintamuodoista haluavat eniten osallistua. Suosittelemmejoka tapauksessa  sähköpostilistalle liittymistä, jotta tietoa muista tapahtumista saa. Sähköpostissa jaamme joka päivä mm. AA:n Päivän tekstin. 

Jos alkoholi on ongelmasi, tervetuloa toimintaamme mukaan!

Liittyä voit lähettämällä viestiä osoitteeseen ryhmarajaton@gmail.com





keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Alkoholismi syntyy kun raja ylittyy




Miten alkoholismi syntyy? On olemassa muutamia paikkansa pitäviä tosiasioita.

Kaikki ihmiset, kuka tahansa, voi alkoholisoitua. Siltä ei suojaa kokonaan yhtään mikään, ei koulutus, asema eikä mikään muukaan. Jos alkoholia käyttää riittävästi, alkoholisoituu. Alkoholismilta säästyvät korkeintaan ne ihmiset, joilla on synnynnänen geenimuunnos, ja joille alkoholi aiheuttaa antabusreaktion kaltaiset oireet, eivätkä he yksinkertaisesti voi käyttää alkoholia.

Kun käyttää alkoholia C2H6O riittävän määrän riittävän kauan, on tuloksena alkoholismi. Sillä ei ole mitään väliä, missä muodossa se alkoholi on nautittu; oluena, viininä, viskinä, vodkana tai muina alkoholia sisältävinä aineina. Tenttukin käy, mutta sillä nyt harva aloittaa, loppuvaiheen juoma se saattaa kyllä olla. Vaikka puhdas sprii lantrattaisiin juomakelpoisen laimeaksi ja sitä juotaisi riittävän kauan, niin alkoholisoituu.

Ei alkoholin makua peittävistä aineista alkoholisoidu, vaikkakin niilläkin on huonoja vaikutuksia terveyteen. Puhdas alkoholi vain on niin pahanmakuista, ettei sitä kukaan juo, jos muuta on saatavilla. Kaikki alkoholibisnes perustuu alkoholin maun peittämiseen, ja mielikuvien luomiseen, joista viinikulttuuri on hyvä esimerkki ja miljardibisbes. Ei siinä tule kauppiaille ensiksi mieleen terveyshaitat, vaan se miten saadaan myytyä mahdollisimman paljon mahdollisimman kovaan hintaan. Hinnan ja kulutuksen nostamiseksi tarvitsee luoda mielikuvia ja harhoja, miten hienosta ja välttämättömästä jokapäiväisesä asiasta onkaan kyse. Mitä enemmän addikteja, sen parempi asia on kauppiaan kannalta asiaa katsottuna.

Alkoholisoitumisessa ratkaisevaa on siis C2H6O:n määrä ja sen käyttöaika. Kun molempia on tarpeeksi, on alkoholisoituminen tapahtunut. Kristallilasista viiniä naukkailevassa henkilössä ja korvikkeita juovassa rappioalkoholistissa on täsmälleen sama tauti, toisessa vain pitemmälle kehittynyt. Jos alkoholismin raja on kerran ylitetty, paluutietä ei ole. Alkoholismin diagnosointi on vaikeaa, sen onnistuneen toimenpiteisiin johtavan diagnoosin "olen alkoholisti" voi tehdä vain sairastunut itse, koska toisen määrittelemänä diagnosointi toimii kovin harvoin. Diagnoosin teko kristallilasi kädessä on paljon vaikeampaa, kuin jos kädessä on muovipullo. Oman alkoholismin tunnistamisen vaikeus on sen aiheuttamien tuhojen suurimpia syitä.

On täysin yksilöllistä se minkä verran sitä alkoholia ja aikaa tarvitaan alkoholisoitumiseen. Toiset ovat geneettisesti alttiimpia alkoholisoitumiseen, ja he tarvitsevat lyhyemmän ajan ja pienemmän määrän C2H6O:ta kun alkoholismi on heillä jo tosiasia. Jotkut kestävät kauemmin ja suuremman määrän alkoholia, ennenkuin alkoholisoituvat, mutta raja löytyy kaikilta. Myös se raja, milloin sen pystyy myöntämään ongelmaksi, on yksilöllinen. Yksilöllisiä ovat myös alkoholisoitumisasteet. Mitä aikaisemmin raja ongelman myöntämiseen löytyy, sitä pienemmillä vaurioilla ihminen selviää.

Tapa millä alkoholismi on hankittu ei vaikuta taudin laatuun, se on oluen litkijällä ja viskin kittaajalla täsmälleen sama, olutta vain on kulunut litramääräisesti paljon enemmän. Kummallekin kyllä sitten aikanaan sopii sama hoitokeino, Absolutismi! Vain pidättäytymällä alkoholista täysin alkoholisti voi välttyä alkoholin haitoilta.

Hyvää ja raitista Uutta Vuotta kaikille!

HW, jo neljättä vuosikymmentä raittiina oleva alkoholisti

maanantai 19. marraskuuta 2018

Miksi alkoholismin ei uskota olevan sairaus?


Alcohol, alcoholism, disorder, emotional health
Alkoholismi on määritelty sairaudeksi virallisessa diagnoosiluokituksessa (ICD-10). Siitä huolimatta kaikki ihmiset, ammattilaisetkaan, eivät halua nähdä sitä sairautena. Jotkut väittävät, että alkoholiriippuvuus tai alkoholismi on valinta, ja ihminen on alkoholisti omasta vapaasta tahdostaan.
Kuka haluaa ensin juoda mielettömiä määriä päihdyttävää ainetta ja sen jälkeen kärsiä sen jälkiseurauksista, kuten krapulasta somaattisine oireineen tai vieroitusoireista? Sama henkilö saattaa kuitenkin jo seuraavana päivänä alkaa juomaan uudestaan, ikäänkuin hän ei muistaisi lainkaan noita kärsimystä tuottavia oireita. Miksi?

Siksi, että pakko ohjaa häntä juomaan. Se ei ole hänen oma valintansa vaan fyysinen ja toiminnallinen riippuvuus aineesta. Hän ei pysty itse säätelemään juotuja määriä eikä päättämään, juoko vai eikö juo. Hänen elämänsä on keskittynyt juomisen ympärille, ja muu elämä kapeutuu. Hän ei pysty keskittymään läheisiin, työhön tai harrastuksiin, vaan ainoastaan mieli pyörii sen ympärillä, milloin voin taas juoda.

Duodecim Terveyskirjasto määrittelee juomispakon näin: Pakonomainen, jatkuva, riippuvuutta ilmaiseva (addiktiivinen) tai humalahakuinen alkoholin käyttö on vakava sairaustila. Psykologisella tasolla pakonomaisen tai addiktiivisen päihteiden käytön taustalla on henkilön taustaan ja elämäntilanteeseen liittyvä ja mielelle sietämätön avuttomuuden tunne. Biologisella tasolla taustalla on päihteiden jatkuvan käytön ja pitkäaikaisen stressin aiheuttama keskushermoston toiminnan muutos. 

Ihminen, joka juo, ei ole lähtökohtaisesti paha tai huono ihminen. Hän on riippuvainen alkoholista ja tarvitsee siihen apua. Hän ei voi opetella kohtuukäyttöä alkamatta jossakin vaiheessa uudelleen juoda liikaa. Alkoholistinen juominen johtaa lopulta kuolemaan. Alkoholi haittaa ihmisen elämää siten, että ainoa toipumiseen johtava vaihtoehto on lopettaa juominen kokonaan. Hän tarvitsee siihen apua, jota on tarjolla vertaistuen muodossa mm. AA-vertaistukiryhmissä ympäri Suomen ja maailman.

Lähde:
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00196&p_hakusana=alkoholismi

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Juova alkoholisti on häiriötilassa




Onkin aikaa vierähtänyt siitä, kun olen tänne viimeksi kirjoittanut. Elämä kulkee eteenpäin päivä kerrallaan.

Raitistumisenkin voi nähdä negatiivisena asiana (ensialkuun) ja sitä se ei todellakaan ole. Näkee vain rajoitteet ja "menetykset" (kuvitellutkin), eikä yhtään iloista asiaa, joita kuitenkin on todellisuudessa paljon enemmän kuin negatiivisia. Rajoitteita on vain yksi - en juo missään tilanteessa alkoholia. Positiivisia juttuja on rajattomasti.

Kun ihminen jo on, tai epäilee vahvasti, että hän  saattaa olla alkoholisti, mikä olisi normaali tapa reagoida siihen? Normaalia toimintaa olisi se, että hän välttäisi tätä hyvinkin vaarallista ainetta huolellisesti. Olisi hyvin tarkka siitä, ettei sitä vain elimistöön joudu. Alkoholisti ei kuitenkaan toimi näin johdonmukaisesti, koska pakonomaisuus ohjaa hänen toimintaansa. 

Epäilyvaihe, olenko alkoholisti, on vaikeampi kuin jo varma asia. Varmuuskin pyrkii alkuun välillä haalistumaan, ja taudinkuvaan kuuluu se, ettei se "viinapiru" helpolla luovuta.

Niinhän me teemme kaikkien muidenkin vaarallisten aineiden kohdalla: vältämme niitä. Miksi sitten sitä jo vaikutuksiltaan huonoksi todettua ainetta pitää vielä edelleen käyttää? Ainoa selitys taitaa olla riippuvuus. Riskeistä (jopa hengenmeno) ja huonoista aikaisemmista kokemuksista huolimatta on vain pakko juoda, ja juuri sitä sanotaan alkoholismiksi. Omituisinta siinä on se, että jos on ns. tuurijuoppo, niin alkoholi on ihan varmasti poistunut elimistöstä juomiskertojen välillä. Riippuvuuden on siis pakko olla henkisellä puolella.

Kuinka siitä siis päästäisiin eroon? Kirves tai kirurgin veitsi eivät siihen pysty. Siis on pakko kokeilla jotain henkisiä keinoja. Terapiaa, psykologia, psykiatria tai vaikkapa AA:n hengellistä (ei uskonnollista) ohjelmaa.

Joskus auttaa se, että "hurahtaa uskoon", mutta sekään ei välttämättä ole alkoholismin nujertamiseksi riittävä keino. AA:n hengelliseen ohjelmaan tutustumalla on monet uskovaisetkin löytäneet kestävän raittiuden. Silloin nämä keinot tukevat toisiaan, ja lopputulos on hyvä. Raitistunut ihminen.

Vaikuttaisi siltä, että usko johonkin itseä korkeampaan voimaan (mihin tahansa), vaikka heikkokin, auttaa löytämään voiman raitistumiseen. Siis usko johonkin, mistä uskoo olevan mahdollista saada apua. Vähimmäisvaatimus lienee, että toivoo saavansa apua. Usko omaan toipumiseen ja vertaistuki (AA-ohjelmaan perustuva) on yhdessä ratkaisu, mikä monen kohdalla toimii. Jompikumpi yksinään on kuin jalkapuoli -  meno ilman apuvälineitä ei oikein onnistu.

Alkoholismi siis aiheuttaa vakavan häiriötilan ihmisen psyykkiseen vointiin. Häiriötilaan joutunut henkilö on sairastunut riippuvuuteen, mikä pakottaa hänet juomaan itselleen tuhoisaa ainetta vastoin jopa omaa tahtoa ja kaikkia järkisyitä. Siitä irti pääsy ei ole helppoa, mutta määrätietoisella toiminnalla se kyllä onnistuu. Oma halu on ratkaisun avain, keinot on kyllä löydettävissä.

Häiriötila uusii helposti. Ongelma voi jäädä kytemään ja aktivoitua herkästi uudelleen pienenkin alkoholimäärän seurauksena. Siksi täydellinen kieltäytyminen alkoholista on ainoa keino, millä tilanne pysyväisluonteisesti korjaantuu. Tämä on niin vaikea asia ymmärtää, ettei siihen yli 90% alkoholismiin sairastuneista ihmisistä koskaan pysty. "Opiskeluaika" voi olla niin pitkä, että oppilas kuolee retkahteluihinsa ennenkuin asia on opittu. Alkoholisti on tittelinä maailman kallein ja luultavasti työläin hankittava.

Retkahtaminen ei ole siinä mielessä itseaiheutettua, että se on häiriötilan oire. Ihminen toimii järjen vastaisesti. Syyllistyminen on turhaa, ja joskus tuhoisaakin, sekin on vain oire, ja sen voi kylmästi jättää vähälle huomiolle. Tapahtui mikä tapahtui, retkahduksen jälkeen on hyvä vain ottaa uusi suunta. Viinapiru on oikein etevä veitikka värkkäämään näitä häiriötiloja, ja se muokkaa ihmisen ajattelua koko ajan siihen suuntaan, etten minä nyt niin alkoholisti ole, ettenkö voisi vähän ottaa.
Joskus näitä nousuja ja laskuja onkin takana hyvinkin pitkä jono, mutta jos ei henki irtoa, niin joskushan se tulee sekin päivä, että ne kokemukset sitten todellakin riittävät, ja on tullut aika tehdä ratkaisu, joka myös pitää. Takaisin paluu johtaisi vain entistä pahempaan tilanteeseen hitaammin tai nopeammin. Sen vastakohta on edetä raitistumisen polulla, mikä sekään ei tapahdu päivässä eikä kuukaudessa. Aikaa siihenkin tarvitaan, usein hyvinkin paljon.

Minulla ne laaksot ja kukkulat riittivät vasta sitten, kun olin täysin varma siitä, että olen alkoholisti. Sen jälkeen ei ole tarvinnut jossitella, eikä pohtia sitä, voisiko sitä nyt kuitenkin vähän ottaa. Elämästä jäi yksi suuri rasite pois. Ei enää tarvinnut miettiä eikä suunnitella ottamista, ei vahtia itseään, eikä pelätä mitään tilanteita. Näkökulma muuttui pohdinnaksi, miten selvitään juomatta kaikista  eteen tulevista jutuista. Kun sen oppi, voikin alkoholiongelmaton raitis elämä alkaa.
Mitä aikaisemmin ihminen pystyy tekemään ratkaisun myöntää olevansa alkoholisti ja ryhtyä tekemään AA-ohjelmaa, sitä vähemmällä ja helpommalla hän pääsee.

Turha pelko pois, menetyksiä ei tule, mutta annettavaa raittiudella on paljon. Koko loppuelämä on pitempi ja sen laatu parempi. Kaikki on mahdollista.

Upeaa kesänjatkoa Kaikille!!! 

HW

tiistai 27. helmikuuta 2018

Tervetuloa Rajattomiin!


Olemme pieni ryhmä, jonka muutama raitistunut ihminen perusti kesällä 2015. Tavoitteena oli tukea toistemme raittiutta. Asuimme eri puolilla maata ja maailmaa, joten nettiryhmän avulla pystyimme keskustelemaan etäisyyksistä huolimatta.

Myöhemmin Rajattomiin on liittynyt uusia jäseniä ja vaihtuvuuttakin on ollut.

Pyrimme säilyttämään rakentavan ja kannustavan ilmapiirin ryhmässä. Vaikka tavoitteenamme on pitää yllä raittiutta, tiedämme samalla, että jokaisen on käytävä kamppailunsa "viinanpirua" vastaan. Retkahduksia tapahtuu ja alkoholista luopuminen ei onnistu heti. Rajattomiin kuulumisen "pääsyvaatimus" on halu lopettaa juominen, siis ei pakko. Voi kuulostella itseään ja miettiä, miltä raitis elämä tuntuisi.

Rajattomat noudattaa AA:n periaatteita, mutta keneltäkään ei vaadita AA-yhteisöön liittymistä tai kuulumista. Tervetuloa pohtimaan omaa raittiutta ja keskustelemaan mieltä vaivaavista asioista!

Heli-Ilona, ylläpitäjä
(ylläpitäjä ei ole vetäjä, vaan ainoastaan ryhmän toiminnan mahdollistaja)

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Alkoholisti ei aina näytä alkoholistilta

Alla olevasta linkistä löytyy juttu, jossa kerrotaan alkoholismiin sairastuneen nuoren naisen kokemuksia. Otsikko "Näytänkö alkoholistilta" kiinnitti huomioni. Moni alkoholisti ei todellakaan näytä siltä, että olisi rappiolla.

Olemme kuulleet monia tarinoita alkoholisteista, jotka pissaavat housuihin ja örveltävät. Niiden tarinoiden turvin meidän on helppo selittää itsemme ulos alkoholismista. Enhän minä nyt niin paha ole.

Riippuvuus alkoholiin tarkoittaa sitä, että juomistilanteet ovat riippuvaiselle merkityksellisiä, ja hän kaipaa ja tarvitsee niitä eri tavalla kuin ei-riippuvainen. Alkoholiriippuvainen ei pysty valitsemaan juoko vai ei. Hän juo aina kun siihen on lupa ja mahdollisuus. Juomatta oleminen tilanteissa, joissa on tottunut juomaan, tuottaa vaikeuksia.

Alkoholisti voi silti hoitaa työnsä, kotinsa ja itsensä mallikkaasti. Alkoholismmi ei aluksi näy päällepäin. Alkoholisti voi olla salonkikelpoinen herrasmies tai tyylikäs lady. Alkoholismi alkaa näkyä ihmisestä vasta, kun oman elämän kulissit jo alkavat murentua. Näin käy ennemmin tai myöhemmin. Silloin ollaan jo pitkällä.

Mikset siis pelastaisi itseäsi jo silloin, kun et ole vielä menettänyt mitään.

Heli-Ilona

http://jennygingerrostain.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183778-tavallinen-alkoholisti-vai-tavallinen-ihminen

maanantai 13. helmikuuta 2017

Hyvää ystävänpäivää


Ystävyydestä tulee alkoholismin yhteydessä mieleen epäaitous. Moni alkoholisti on kertonut, että hänellä kyllä oli "ystäviä" tai kavereita juodessa paljonkin, mutta heidän kanssaan ainoa yhdistävä tekijä oli juominen tai muiden päihteiden käyttö. Valitettavasti päihteiden sumentamissa aivoissa aito välittäminen, myötätunto toisia kohtaan tai toisesta kiinnostumisen taito surkastuvat. Ihminen tarvitsee ainoastaan päihteitä, ja muut ihmiset muuttuvat keinoiksi saada niitä tai heidän kanssaan voi jakaa riippuvuuden ja yhteisen intressin käyttää päihteitä. Juovat ystävät vain vahvistavat alkoholistin juovaa ominaisuutta.

Surullinen asia on, että juova alkoholisti yleensä ei moniakaan ystäviä omaa. Juomisen pahentuessa ystävät monilla ovat kaikonneet. Tämä johtuu niin siitä, että ei-alkoholistit väsyvät katselemaan juovaa alkoholistia kuin siitäkin, että alkoholisti eristäytyy ja elämä pyörii vain juomisen ympärillä. Eristäytyminen muista ihmisistä voi tapahtua salaa juomisen muodossa, jolloin yksinäisyys hiipii hitaasti ihmisen elämään. 

Monet ovat kokeneet, että vasta raittiutta tukevasta vertaisrymästä on löytynyt todellisia ystävyysuhteita. Ryhmissä tapahtuu vahvaa jakamisen kokemusta ja erilaisetkin ihmiset löytävät yhteisen asian heitä yhdistävästä piirteestä eli riippuvuudesta. Kun alkoholi ei sumenna ihmisen tunne-elämää, hän oppii kohdistamaan myötätuntoa toisia kohtaan ja kokemaan aitoa välittämistä toisista ihmisistä.

Alkoholisti voi löytää kyvyn luoda kestäviä ystävyyssuhteita vain raittiina. Vain raittiina alkoholistin tunne-elämä on riittävän vakaa, jotta hänen ajatusmaailmansa ei pyöri itsekeskeisessä ympyrässä, vaan siellä on tilaa muillekin ihmisille.

Sydämellistä ystävänpäivää kaikille!

Heli-Ilona